Eilen minulla oli vapaapäivä joka alkoi Ninjan kanssa tokotreenillä.
Meillä oli kouluttajana Christa Egvist, joten tosi spesiaalikoulutusta luvassa.
Minna tuli Usvan kanssa myös koulutukseen ja me nähtiin aamulla kentällä ajoissa että ehdittiin lenkittämään koirat ja juttelemaan. Oli ihana nähdä ja Usva oli tosi, tosi pätevä tokossakin, tosi taitava. Me pistettiin jo tavoitteet molemmille aika korkealle, että on vähän haastetta treenaamiseen :D
Meidän ensimmäinen aihe oli seuraaminen.
Ninja oli jotenkin ihan ihmeissään tilanteesta ja se näkyi omituisena hitautena, aivan kuin olisi tehnyt kaikki vähän hitaalla :)
Seuraamisesta ohjeeksi tuli tarkkailla päätä. Ninja laskee päätään rumasti seuraamisessa... kuulemma sukuvika... Cheenalla tätä ongelmaa ei ole, joten en ole tajunnut tämmöistä edes ajatella. Itse ylhäältä ei oikein edes näe että pää tippuu, joten tähän täytyy pyytää joku aina katsomaan sivusta. Onneksi me ei olla opeteltu seuraamista vielä, joten tämä ei ole päässyt vahvistumaan. Joskus on oikein hyvä ettei aina kiirehdi kaiken kanssa. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, hiljaa hyvä tulee ja tässä se taas osuu niin nappiin :)
Sivulle Ninja normisti tulee tosi reippaasti ja paikankin tietää, mutta eilen sekin unohtui siinä hämmästykessä. Voi mun pieni tättähäärä reppana, pää kävi ylikierroksilla :D
Sitten opeteltiin tunnarin alkeita ja siinä tuli jo vauhtia kapulan etsimisessä. Ninja osaa käyttää hyvin nenäänsä ja se ei pure kapulaa... tosin se tahtoo heittää kapulan mun lähelle... ihan niinkuin ollaan opeteltu noudossa, ettei vielä tarvii tuoda käteen. Tosin tänään tehtiin tunnaria ja muutaman kerran vaadin tuomaan loppuun saakka ja sen jälkeen sainkin kapulat käteeni. Mutta sitä vasta ollaan alettu opettelemaan.
Seuraavaksi otettiin tavallinen nouto. Ninja lähtee kapulalle hyvin ja ottaa sen nätisti suuhun, mutta sitten vauhti hiipuu ja olo on epävarma.. tulee hitaasti luokse.
Tähän ohje oli että nyt vain vauhtinoutoja... sillä selvästi koko noudossa on liikaa palikoita mitkä ei ole vielä Ninjalle selviä ja nyt halutaan vaan pitää kova vauhti ja sitten vasta palataan muihin palikoihin.
Tosi hyvä treeni ja paljon saatiin kotiläksyä, nyt voidaan sitten alottaa kunnolla tättähäärän kanssa tokoileminen. Toi on kyllä mahtava natiainen, se on normisti semmoinen sähikäinen että kun sen kanssa saa palikat kasaa liikkeistä tulee varmasti aika näyttäviä... toivottavasti ei liian näyttäviä :D
Jäätiin katsomaan vielä neljä muuta koirakkoa ja käytiin sen jälkeen hakemassa Cheena ja Ditte kotoa ja lähdettiin Juvanmalmille aksaamaan.
Minulla oli suunnitelmissa ottaa pelkkää muuria vain suorasta kulmasta näin aluksi, puomia, ja rengasta, että pääsisin omista peloistani. Pauliinan suunnitelmissa oli vauhtipätkä.
Cheenan kanssa aloitettiin muurilla... ja voi elämä se hyppää liian pitkältä ja muurin palikoilla jo varpaat hipoo estettä... hui kun pelottavaa.... muuten puomi ja A meni tosi hyvin, otti hyvin kontaktit ja vauhti oli kova. Vauhtiradalla irtosi tosi hyvin joten koko treenistä jäi tosi hyvä fiilis :)
Ninjan kanssa otin paljon lähtötreeniä ja sitten vauhtipätkää... ja napero meni kyllä ihan satasta :)
Dittekin pääsi tekemään kontakteja ja keppejä muutamilla hypyillä. Mutta pieni mummeli innostui niin että treeni meni siihen haukkumiseen ei kuuntelemiseen. Mutta pääasia että sillä oli hauskaa :)
Ihana treenata paikassa jossa pohja ja esteet on asianmukaiset. Ja meillä on iso puoli vuokrattuna niin tilaakin on ruhtinaallisesti ja seurakin on mitä parasta... jes!
Olipas mukava vapaapäivä ja kaikki meni ihan nappiin.
lauantai 29. syyskuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
elämän vaikeus... huoh....
Laskin juuri että meillä oli 10 viikon täydellinen treenitauko agilityssä.
6 viikkoa vahdittiin koiraa ettei se vaan tee mitään, sillä osteopaatti kielsi kaiken mahdollisen ja sanoi että yksikin väärä liike voi riittää, ja sitten ollaan taas ihan alkupisteessä. Esimerkiksi kaikki riehuminen ja nopeat pysähdykset, hypyt ym. kiellettiin. Siis periaatteessa koira ei voinut tehdä MITÄÄN. Ja kun sellainen on mahdotonta jos ei pidä koiraa häkissä niin itsellä on ollut koko ajan hirveä syyllisyys. Sitä koko ajan vahtii koiraa ja jokaisesta pienestäkin asiasta tulee pelko että nyt jotain meni rikki.
Vaikka fyssari on antanut meille luvan tehdä jo vaikka mitä, ei tämä pelko vaan lähde pois, vaikka järki sanookin että siinä ei ole mitään mieltä. Jostain syystä se vaan on ja pysyy nyt minun mielessä ja eilen se sai jo tosi isot mittasuhteet :(
Tästä syystä meidän eiliset treenit meni niin penkin alle kuin vain voi mennä :( :(
Koira oli ihan fiiliksissä ja hyppäsi tosi hyvin, paitsi muuria jonka sitten hyppäsi niin että koko muuri kaatui ja sen jälkeen piti takajalkaa ylhäällä. Ja minä olin jo valmis hakkaamaan omaa päätäni sitä muuria vasten kun syyllistin samantien itseni asiasta. (veinkö huonosti muurille... miksi pistin hyppäämään koko muuria...nyt ainakin hajotin koirani jne..)
Minä en pystynyt ohjaamaan koiraa yhtään. Ohjasin este kerrallaan ja varmistelin joka ikistä asiaa ihan liikaa. Eihän siitä mitään tullut kun ennakoinnista ei tietoakaan ja minun pää käy ylikierroksilla koko ajan pelätessä että vienkin jollekin esteelle huonosti ja jotain kamalaa tapahtuu.... käsittämätöntä miten tämä viikkojen vahtiminen on vaikuttanut minuun. En osaa olla vahtimatta ja miettimättä joka käänteessä että mitä jos....
Miten pystyn päästämään itse irti syyllisyydestä mitä tunnen siitä että päästin Cheenan noin jumiin ennen kuin tajusin tilanteen. Tästä syystä ylireagoin kaikkeen....
Eilinen rata oli osaksi sama minkä Saija teki minulle viime viikolla ja silloin en pelännyt yhtään ja treeni meni paremmin kuin hyvin. Silloin oli tosi hyvä fiilis itsellä ja koiralla ja ennakoinnit ym. onnistui melkeimpä täydellisesti. Ja se oli meidän ensimmäinen ratatreeni tauon jälkeen :)
Toissapäivänä eli tiistaina alkoi talvitreenit sporttihallilla. Kouluttajana oli Timo.
Menin sinne tosi hyvällä fiiliksellä, sillä minulla oli edellinen onnistunut treeni vielä muistissa. Ja treeni menikin muuten tosi hyvin, mutta minä tyhmääkin tyhmempi ohjaaja vein Cheenan puomille liian tiukassa kulmassa (vaikka Timo oli kohdasta sanonut parikin kertaa, mutta tyhmä ei silti osaa) ja C meinasin tippua puomilta...ja minä sain melkein paniikkikohtauksen.... kun vielä okserin rima ja yhden hypyn rima tippui treenin aikana, olin jo täysin vakuuttunut että koiralla on varpaat murtunut ja joka paikka jumissa.... ai miten niin ylihysteerinen.....
Kotimatkan mietin sitä, mitä minun olisi pitänyt tajuta radalla tehdä eri lailla ettei näitä olisi tapahtunut. Sillä kaikki kolme oli minun ohjauksesta johtuvia, kuten varmasti 99% tämmöisistä virheistä kaikilla on ohjaajasta johtuvia. Enkä miettinyt yhtään niitä hyviä juttuja mitä tehtiin treenissä ja niitä oli kuitenkin tosi paljon. Ja siis oikeastihan mitään ei edes tapahtunut muuta kuin minun päässäni.
Ja tästä jäi sitten se huono fiilis, mikä pilasi täysin minun eilisen treenin...tosi pieni asia mitä normaalisti kukaan ei ajattelisi jälkeenpäin. Näitähän sattuu kaikille eikä näissä ole mitään kauheaa tapahtunut.
Ja tästä en voi päästä kuin tekemällä ja näkemällä ettei koira mene rikki vaikka kaikkea pientä sattuunkin :)
Joten siinä onkin meidän tulevien treenien tärkein aihe. Ennenkuin minä saan itsevarmuuden ei meidän treeneistä voi odottaa kummoisia. Aika ironista, nyt kun koira on kunnossa, ohjaajalla viiraa...
voi tätä elämän vaikeutta..... joskus toivoisin olevani itsekäs ihminen, ei tarvitsisi ajatella ja kantaa huolta toisista ja syyllistää aina itseään, vain olisi vain MINÄ...
... tai ehkä elämä on kuitenkin rikkaampaa kun siinä on muitakin kuin minä...kaikesta huolimatta. Tahdon ainakin uskoa näin :)
6 viikkoa vahdittiin koiraa ettei se vaan tee mitään, sillä osteopaatti kielsi kaiken mahdollisen ja sanoi että yksikin väärä liike voi riittää, ja sitten ollaan taas ihan alkupisteessä. Esimerkiksi kaikki riehuminen ja nopeat pysähdykset, hypyt ym. kiellettiin. Siis periaatteessa koira ei voinut tehdä MITÄÄN. Ja kun sellainen on mahdotonta jos ei pidä koiraa häkissä niin itsellä on ollut koko ajan hirveä syyllisyys. Sitä koko ajan vahtii koiraa ja jokaisesta pienestäkin asiasta tulee pelko että nyt jotain meni rikki.
Vaikka fyssari on antanut meille luvan tehdä jo vaikka mitä, ei tämä pelko vaan lähde pois, vaikka järki sanookin että siinä ei ole mitään mieltä. Jostain syystä se vaan on ja pysyy nyt minun mielessä ja eilen se sai jo tosi isot mittasuhteet :(
Tästä syystä meidän eiliset treenit meni niin penkin alle kuin vain voi mennä :( :(
Koira oli ihan fiiliksissä ja hyppäsi tosi hyvin, paitsi muuria jonka sitten hyppäsi niin että koko muuri kaatui ja sen jälkeen piti takajalkaa ylhäällä. Ja minä olin jo valmis hakkaamaan omaa päätäni sitä muuria vasten kun syyllistin samantien itseni asiasta. (veinkö huonosti muurille... miksi pistin hyppäämään koko muuria...nyt ainakin hajotin koirani jne..)
Minä en pystynyt ohjaamaan koiraa yhtään. Ohjasin este kerrallaan ja varmistelin joka ikistä asiaa ihan liikaa. Eihän siitä mitään tullut kun ennakoinnista ei tietoakaan ja minun pää käy ylikierroksilla koko ajan pelätessä että vienkin jollekin esteelle huonosti ja jotain kamalaa tapahtuu.... käsittämätöntä miten tämä viikkojen vahtiminen on vaikuttanut minuun. En osaa olla vahtimatta ja miettimättä joka käänteessä että mitä jos....
Miten pystyn päästämään itse irti syyllisyydestä mitä tunnen siitä että päästin Cheenan noin jumiin ennen kuin tajusin tilanteen. Tästä syystä ylireagoin kaikkeen....
Eilinen rata oli osaksi sama minkä Saija teki minulle viime viikolla ja silloin en pelännyt yhtään ja treeni meni paremmin kuin hyvin. Silloin oli tosi hyvä fiilis itsellä ja koiralla ja ennakoinnit ym. onnistui melkeimpä täydellisesti. Ja se oli meidän ensimmäinen ratatreeni tauon jälkeen :)
Toissapäivänä eli tiistaina alkoi talvitreenit sporttihallilla. Kouluttajana oli Timo.
Menin sinne tosi hyvällä fiiliksellä, sillä minulla oli edellinen onnistunut treeni vielä muistissa. Ja treeni menikin muuten tosi hyvin, mutta minä tyhmääkin tyhmempi ohjaaja vein Cheenan puomille liian tiukassa kulmassa (vaikka Timo oli kohdasta sanonut parikin kertaa, mutta tyhmä ei silti osaa) ja C meinasin tippua puomilta...ja minä sain melkein paniikkikohtauksen.... kun vielä okserin rima ja yhden hypyn rima tippui treenin aikana, olin jo täysin vakuuttunut että koiralla on varpaat murtunut ja joka paikka jumissa.... ai miten niin ylihysteerinen.....
Kotimatkan mietin sitä, mitä minun olisi pitänyt tajuta radalla tehdä eri lailla ettei näitä olisi tapahtunut. Sillä kaikki kolme oli minun ohjauksesta johtuvia, kuten varmasti 99% tämmöisistä virheistä kaikilla on ohjaajasta johtuvia. Enkä miettinyt yhtään niitä hyviä juttuja mitä tehtiin treenissä ja niitä oli kuitenkin tosi paljon. Ja siis oikeastihan mitään ei edes tapahtunut muuta kuin minun päässäni.
Ja tästä jäi sitten se huono fiilis, mikä pilasi täysin minun eilisen treenin...tosi pieni asia mitä normaalisti kukaan ei ajattelisi jälkeenpäin. Näitähän sattuu kaikille eikä näissä ole mitään kauheaa tapahtunut.
Ja tästä en voi päästä kuin tekemällä ja näkemällä ettei koira mene rikki vaikka kaikkea pientä sattuunkin :)
Joten siinä onkin meidän tulevien treenien tärkein aihe. Ennenkuin minä saan itsevarmuuden ei meidän treeneistä voi odottaa kummoisia. Aika ironista, nyt kun koira on kunnossa, ohjaajalla viiraa...
voi tätä elämän vaikeutta..... joskus toivoisin olevani itsekäs ihminen, ei tarvitsisi ajatella ja kantaa huolta toisista ja syyllistää aina itseään, vain olisi vain MINÄ...
... tai ehkä elämä on kuitenkin rikkaampaa kun siinä on muitakin kuin minä...kaikesta huolimatta. Tahdon ainakin uskoa näin :)
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Osaahan se noutaa :)
Minulla on ollut Ninjan noudon kanssa ongelmia. Liikettä on pilkottu osiin, mutta nekään ei ole oikein toiminut :)
Lähtee hyvin kapulalle, mutta ei sitten tahdo tuoda sitä minulle. Vaikka olen yrittänyt lelulla että vaihtaisi, mutta kapula on ollut vaan niin paljon parempi kun lelu.
Sitten ollaan treenattu pitoa. Siinä ollaan edistytty niin että aikaa on pystytty jo pidentämään, mutta heti kun käsi liikahti kapulaa kohti se lenti suusta... hmmm... hyvää ja huonoa.
Eilen käytiin Saijan kanssa lenkillä ja kysyin miten hän on opettanut koirat noutamaan...
Otettiin siinä heti lenkin päätteeksi Ninjalle noutotreeniä.
Saija näytti Ninjalla miten hän opettaa noutoa ja Ninja oli ihan täpinöissään. Saija osaa käsitellä tuota tättähäärään niin että saa sen parhaat puolet esille :)
Tänään sitten kokeilin kotona miten me onnistutaan noudossa....
Ninja oli sivulla, heitin kapulan ja annoin noutokäskyn..... ja ninja haki kapulan, tuli kapula suussa sivulle ja piti kapulaa niin kauan että laitoin käden kapulan alle ja annoin käskyn.... SIIS SE OSASI NOUTAA!!!!
Tein varmuuden vuoksi vielä pari toistoa. Toisella kerralla tiputti kapulan minun edessä, mutta otti ilman käskyä samantien kapulan uudestaan suuhun ja piti kunnes otin pois. Kolmas kerta onnistui taas!
Kiitos Saija, sinä sait Ninjan noudon palaset toimimaan ja opetit sille noudon!
Nyt vain täytyy treenata eri paikoissa, ehkä vielä helpottaen, mutta nyt tiedän että "kotona se osaa" :D
Tänään tokotreenit tuolla syksyisessä sateessa tunnin päästä... pitäisiköhän tuota noutoa kokeilla siellä... :)
Lähtee hyvin kapulalle, mutta ei sitten tahdo tuoda sitä minulle. Vaikka olen yrittänyt lelulla että vaihtaisi, mutta kapula on ollut vaan niin paljon parempi kun lelu.
Sitten ollaan treenattu pitoa. Siinä ollaan edistytty niin että aikaa on pystytty jo pidentämään, mutta heti kun käsi liikahti kapulaa kohti se lenti suusta... hmmm... hyvää ja huonoa.
Eilen käytiin Saijan kanssa lenkillä ja kysyin miten hän on opettanut koirat noutamaan...
Otettiin siinä heti lenkin päätteeksi Ninjalle noutotreeniä.
Saija näytti Ninjalla miten hän opettaa noutoa ja Ninja oli ihan täpinöissään. Saija osaa käsitellä tuota tättähäärään niin että saa sen parhaat puolet esille :)
Tänään sitten kokeilin kotona miten me onnistutaan noudossa....
Ninja oli sivulla, heitin kapulan ja annoin noutokäskyn..... ja ninja haki kapulan, tuli kapula suussa sivulle ja piti kapulaa niin kauan että laitoin käden kapulan alle ja annoin käskyn.... SIIS SE OSASI NOUTAA!!!!
Tein varmuuden vuoksi vielä pari toistoa. Toisella kerralla tiputti kapulan minun edessä, mutta otti ilman käskyä samantien kapulan uudestaan suuhun ja piti kunnes otin pois. Kolmas kerta onnistui taas!
Kiitos Saija, sinä sait Ninjan noudon palaset toimimaan ja opetit sille noudon!
Nyt vain täytyy treenata eri paikoissa, ehkä vielä helpottaen, mutta nyt tiedän että "kotona se osaa" :D
Tänään tokotreenit tuolla syksyisessä sateessa tunnin päästä... pitäisiköhän tuota noutoa kokeilla siellä... :)
perjantai 21. syyskuuta 2012
pikkuhiljaa aksaa :)
Minulla oli tämä viikko syksyn ensimmäinen iltavuoro ja päivät aikaa touhuta koirien kanssa :)
Maanantaina kävin koirien kanssa lentokentällä pitkällä lenkillä ja sieltä mentiin kentälle.
Cheenan kanssa tein kevyet treenit. Rimat laitoin jo 50 cm. Treenattiin meidän kotiläksiä ja hyvin oltiin opeteltu kun jarrutus toimi tosi hyvin.
Rata oli vain viisi hyppyä joilla tehtiin niistoja, valsseja ja poispäinkäännöksiä.
Lopuksi muutama A ja puomi. Cheena menee A:lle väärin... se juoksee täysillä estettä päin niin että kuuluu kauhea jysähdys... hitsi, täytyy tuota ylösmenoakin alkaa treenaamaan sillä tuommoinen meno tietää kyllä jumeja kroppaan ja niitähän me ei enää haluta :( Sitten vielä parit keppikulmat ja huolaamaan.
Ninjan kanssa otin samaa hyppysarjaa eri ohjauksilla ja sitten harjoiteltiin sitä LÄHTÖÄ. Ninja oli ennen tosi nätisti lähdössä, mutta nyt se on MAHDOTONTA. Joten se on nyt treeniohjelmassa ihan ykkösenä.
Diten kanssa otin samat, mutta Ninjan korkeuksilla, sillä Ditte on edelleen tassusta sairaslomalla ja lääkityksellä. Mutta mummonkin on pakko päästä tekemään jotain. Ja voi hurja miten innoissaan se olikin taas :)
Tiistaina käytiin taas lenkillä ja kentällä. Tällä kertaa otettiin Ninjan kanssa paljon lähtötreeniä ja muutamia oikein hyviä onnistumisiakin saatiin aikaiseksi. Sitten tehtiin pieni treenipätkä missä oli irtoamista ja välistävetoja. Ninja hakeutuu tosi herkästi kauaksi, ihan toisin kuin Cheena. Joten sen ohjauksessa täytyy olla tosi tarkkana ettei "lennätä" koiraa liian kauaksi :)
Cheenan kanssa samaa rataa. Tosi makeesti neiti irtosi ja vedot toimi tosi hyvin. On sitä vaan niin paljon helpompi ohjata kuin Ninjaa kun Cheena on niin kiltti. Mutta nyt neidillä on ihan hirveästi vauhtia ja se tuo kyllä omat haasteet taas treenaamiseen.
Dittekin pääsi tekemään saman radan.
Keskiviikkona ei tehty mitään normilenkkien lisäksi.
Torstaina Saija tuli ihan vain minua kouluttamaan. Saija on itse sairaslomalla jalasta eikä voi treenata itse. Tämä oli meidän ensimmäinen oikea kunnon treeni koko kesänä. Voi että mä olin odottanut tätä aamua koko alkuviikon. Ja mun kaikki odotukset kyllä palkittiin monin kerroin :)
Saija teki tosi makeen radan jossa oli paljon haasteita. Ja voi hurja, me selvittiin siitä!!!
Radassa oli tiukkoja kohtia ja irtoamista. Cheena malttoi kuunnella ja kuitenkin se meni hyvällä draivilla koko ajan. Ja itsekin onnistuin olemaan pahemmin sähläämättä. Ja kun Saija sanoi että se meni hyvin, tuli itselle kerrankin olo että ehkä se oikeasti oli näin :D
Tehtiin myös putki / kepit erottelua ja sekin meni tosi hyvin. Ekalla kerralla Cheena meni kyllä oikein kepeille, mutta ei ehtinyt jarruttaa joten aloitti väärin, mutta siihen löytyi syy taasen ohjaajasta. Kun tehtiin uudestaan ja käsky tuli ajoissa meni sekin aivan nappiin. Pätevä karvakorva:)
Ninjan kanssa tein samaa rataa... ensin yritin tehdä ahneena koko rataa, mutta eihän siitä mitään tullut. Joten pilkottiin rataa pienemmiksi ja hienosti se meni kun sain ohjauksen kohdalleen. Mutta huomaa että me ei olla Ninjan kanssa tehty yhdessä paljon aksaa... toimii pajon paremmin Jaksin kanssa. Mutta ton natiaisen kanssa on tosi hauska tehdä töitä.
Tosi hyvät treenit ja paljon keskustelua. Siitä on täydellinen aamupäivä tehty. Kiitos Saija, mun mustaakin mustempi aamu kirkastui niin että mulla oli mahtava fiilis koko päivän!!!!
Cheenalla oli vielä iltapäivällä fyssari ja vähän jännitti mitä sanoo... kun on tehty nyt aika usein jotain, vaikka olenkin yrittänyt alottaa varovasti. Vähän oli nyt jumissa oikea kylki ja Petra kysyi ollaanko tehty tokoa... no pitihän mun sanoa että sen verran on otettu että käytiin valioitumassa :D
Nyt Cheena pitää sitten seuraamistaukoa ja meidän pitää opetella puolella oikealla olemista.
Mutta muuten alkaa olemaan jo oikein hyvässä mallissa. Aamupäiväisen treenin Petra huomasi kropasta heti, oli vähän lihakset kireänä :) Saatiin lupa treenaamiseen, mutta pääpaino pitää vielä olla lihaskunnon kasvattamisessa. Eli pitkiä lenkkejä ja alamäkikävelyä paljon että saadaan rintaan lihaksia, mitä siellä ei vielä ole. Muualle lihaksia on jo tullut kivasti, mutta etupäähän pitää punnerruksilla ja tuolla alamäkikävelyllä niitä tehdä.
Maanantaina kävin koirien kanssa lentokentällä pitkällä lenkillä ja sieltä mentiin kentälle.
Cheenan kanssa tein kevyet treenit. Rimat laitoin jo 50 cm. Treenattiin meidän kotiläksiä ja hyvin oltiin opeteltu kun jarrutus toimi tosi hyvin.
Rata oli vain viisi hyppyä joilla tehtiin niistoja, valsseja ja poispäinkäännöksiä.
Lopuksi muutama A ja puomi. Cheena menee A:lle väärin... se juoksee täysillä estettä päin niin että kuuluu kauhea jysähdys... hitsi, täytyy tuota ylösmenoakin alkaa treenaamaan sillä tuommoinen meno tietää kyllä jumeja kroppaan ja niitähän me ei enää haluta :( Sitten vielä parit keppikulmat ja huolaamaan.
Ninjan kanssa otin samaa hyppysarjaa eri ohjauksilla ja sitten harjoiteltiin sitä LÄHTÖÄ. Ninja oli ennen tosi nätisti lähdössä, mutta nyt se on MAHDOTONTA. Joten se on nyt treeniohjelmassa ihan ykkösenä.
Diten kanssa otin samat, mutta Ninjan korkeuksilla, sillä Ditte on edelleen tassusta sairaslomalla ja lääkityksellä. Mutta mummonkin on pakko päästä tekemään jotain. Ja voi hurja miten innoissaan se olikin taas :)
Tiistaina käytiin taas lenkillä ja kentällä. Tällä kertaa otettiin Ninjan kanssa paljon lähtötreeniä ja muutamia oikein hyviä onnistumisiakin saatiin aikaiseksi. Sitten tehtiin pieni treenipätkä missä oli irtoamista ja välistävetoja. Ninja hakeutuu tosi herkästi kauaksi, ihan toisin kuin Cheena. Joten sen ohjauksessa täytyy olla tosi tarkkana ettei "lennätä" koiraa liian kauaksi :)
Cheenan kanssa samaa rataa. Tosi makeesti neiti irtosi ja vedot toimi tosi hyvin. On sitä vaan niin paljon helpompi ohjata kuin Ninjaa kun Cheena on niin kiltti. Mutta nyt neidillä on ihan hirveästi vauhtia ja se tuo kyllä omat haasteet taas treenaamiseen.
Dittekin pääsi tekemään saman radan.
Keskiviikkona ei tehty mitään normilenkkien lisäksi.
Torstaina Saija tuli ihan vain minua kouluttamaan. Saija on itse sairaslomalla jalasta eikä voi treenata itse. Tämä oli meidän ensimmäinen oikea kunnon treeni koko kesänä. Voi että mä olin odottanut tätä aamua koko alkuviikon. Ja mun kaikki odotukset kyllä palkittiin monin kerroin :)
Saija teki tosi makeen radan jossa oli paljon haasteita. Ja voi hurja, me selvittiin siitä!!!
Radassa oli tiukkoja kohtia ja irtoamista. Cheena malttoi kuunnella ja kuitenkin se meni hyvällä draivilla koko ajan. Ja itsekin onnistuin olemaan pahemmin sähläämättä. Ja kun Saija sanoi että se meni hyvin, tuli itselle kerrankin olo että ehkä se oikeasti oli näin :D
Tehtiin myös putki / kepit erottelua ja sekin meni tosi hyvin. Ekalla kerralla Cheena meni kyllä oikein kepeille, mutta ei ehtinyt jarruttaa joten aloitti väärin, mutta siihen löytyi syy taasen ohjaajasta. Kun tehtiin uudestaan ja käsky tuli ajoissa meni sekin aivan nappiin. Pätevä karvakorva:)
Ninjan kanssa tein samaa rataa... ensin yritin tehdä ahneena koko rataa, mutta eihän siitä mitään tullut. Joten pilkottiin rataa pienemmiksi ja hienosti se meni kun sain ohjauksen kohdalleen. Mutta huomaa että me ei olla Ninjan kanssa tehty yhdessä paljon aksaa... toimii pajon paremmin Jaksin kanssa. Mutta ton natiaisen kanssa on tosi hauska tehdä töitä.
Tosi hyvät treenit ja paljon keskustelua. Siitä on täydellinen aamupäivä tehty. Kiitos Saija, mun mustaakin mustempi aamu kirkastui niin että mulla oli mahtava fiilis koko päivän!!!!
Cheenalla oli vielä iltapäivällä fyssari ja vähän jännitti mitä sanoo... kun on tehty nyt aika usein jotain, vaikka olenkin yrittänyt alottaa varovasti. Vähän oli nyt jumissa oikea kylki ja Petra kysyi ollaanko tehty tokoa... no pitihän mun sanoa että sen verran on otettu että käytiin valioitumassa :D
Nyt Cheena pitää sitten seuraamistaukoa ja meidän pitää opetella puolella oikealla olemista.
Mutta muuten alkaa olemaan jo oikein hyvässä mallissa. Aamupäiväisen treenin Petra huomasi kropasta heti, oli vähän lihakset kireänä :) Saatiin lupa treenaamiseen, mutta pääpaino pitää vielä olla lihaskunnon kasvattamisessa. Eli pitkiä lenkkejä ja alamäkikävelyä paljon että saadaan rintaan lihaksia, mitä siellä ei vielä ole. Muualle lihaksia on jo tullut kivasti, mutta etupäähän pitää punnerruksilla ja tuolla alamäkikävelyllä niitä tehdä.
torstai 13. syyskuuta 2012
Tässä on taas vierähtänyt muutama viikko niin nopeasti etten ole ehtinyt päivittämään kuulumisia, joten tässä taas monen päivän pikakuulumiset :)
1.9. Lauantai.
Käytiin koirien kanssa normaalia pidemmällä lenkillä lentokentällä ja sen jälkeen mentiin ottamaan agilityä pistkästä aikaa.
Treenattiin takaaleikkauksia ja irtoamista. Cheenalla oli aika mielettömästi vauhtia....vähän liikaakin :) Ninja meni sitten jo vähän hallitummin samaa treeniä.
Ja me vähän innostuttiin liikaa... vaikka yritettiinkin ottaa varovasti.
Kun tultiin kotiin sain soiton että Porvoossa olisi seuraavana päivänä tokopaikka vapaana. Tietysti otin kisan vastaan.
2.9. Sunnuntai.
Aamulla aikaisin suunta Porvooseen. Siellä oli 12 EVL-koiraa ja minä olin viimeisenä. Joten monen tunnin odottelu alkajaisiksi. Cheena oli heti aamusta alakulonen, ei innostunut leikkimäänkään ja tilanne ei muuttunut siitä monen tunnin odottelunkaan jälkeen.
Ja sama fiilis oli ikävä kyllä kehässäkin. Kaikki meni jotenkin ihan pieleen... koira teki sellaisia "virheitä" mitä ei ole koskaan tehnyt ja vire oli ihan kadoksissa.
Olin vähän ihmeissäni kun koira oli täysin erilainen kuin kahtena viikonloppuna aikaisemmin jolloin teki kisat todella hyvällä moottorilla.
Vasta kun lähdin kisasta ajamaan kotiin tajusin että Cheenalla täytyy olla lihakset kipeät edellisen päivän agilitystä ja pitkästä lenkistä. Ilmankos maahanmenot oli kamalia ja ilo tekemisestä poissa.
Tässä liikkeet eriteltynä:
Tuomarina: Carita Savander-Ranne 217,5 pt
1. Istuminen 10 pt
2. Paikalla makaaminen 8 pt (maahanmenoon tuplakäsky)
3. Seuraaminen 8 1/2 pt
4. zeta 7 pt ( yksi liike tekemättä ja annoin kuulemma vartaloapuja)
5. Luoksetulo 0 pt (ei mennyt maahan ja annoin tuplakäskyn.. olisi pitänyt päästää läpi niin olisi vielä saanut jotain pisteitä)
6. Ruutu 9 pt
7. Ohjattu nouto 5 pt (muuten täydellinen, mutta tiputti vierellä kapulan maahan, mitä ei ole koskaan tehnyt??)
8. Hyppynouto 9 pt
9. Tunnari 9 pt
10. Kaukot 5 pt (ei mennyt kunnolla maahan ja yksi tuplakäsky ( ei ole koskaan mennyt vain puolittain maahan??)
4.9. Tiistaina
Cheenalla oli fyssari ja olihan siellä muutamat jumit, mitkä selittää noi surkeat maahanmenot ym. Mutta ne saatiin auki ja tämän jälkeen koiran olo parani taas silmissä.
Nykyään Cheena ja Ninja riehuvat taas ihan hirveästi keskenään... pahaiset kakarat :D
Mutta tästä huomaa hyvin että hoidot on vihdoin auttanut ja neiti alkaa olemaan taas elämänsä kunnossa. Ihanaa.
Tokoa ei ehditty treenata koko viikkona. Ainoastaan kotona joka käänteessä vahvistin sivulta maahanmenoa. Tällä sitten lähdettiin taas kisaan katsomaan missä mennään.
8.9. Lauantaina
Remo tuli meille aamulla aikaisin hoitoon :)
Mietin ensin että Cheena ei saa riehua kakaroiden kanssa ennen kisaa, ettei väsytä itseään liikaa. Mutta ei noita voinut pitää erillään. Voi että äiti ja lapset riehuivat ja juoksivat pihalla... hurrrjaa menoa ja hauskaa tuntui olevan :D
Saija tuli meitä aamupäivällä hakemaan ja kisaodotukset olivat aika matalat, olin jo harkinnut että en lähde koko kisaan.
Mutta Saija sai mun fiiliksen nousemaan kummasti ja olipas mahtava kisapäivä!!!
Tosi hyvä fiilis koko ajan ja se näkyikin sitten suorituksessa. Kisaaminen on mahtavaa kun on huippukivaa ja kannustavaa seuraa, ja hyvät tulokset on siihen vielä plussaa :)
Minun hölmöilyjen takia meni muutamat liikkeet vähän puihin ja olin ihan varma että pisteet ei voi riittää ykköstulokseen... hämmästys oli valtava kun tulokset tuli. Tiukoille se meni, mutta CHEENASTA TULI TOTTELEVAISUUSVALIO!!!
Liikkeet eriteltynä:
Tuomarina: Hannele Pörsti pisteet: 260
1. Istuminen 10 pt
2. paikallaolo 8 pt (maahan meni täydellisesti, mutta nyt istumiseen tarvittiin toinen käsky)
3. Seuraaminen 9 pt
4. zeta 7 pt (tässä keksin miettiä että saanko antaa seuraamiskäskyä ja en sitten antanut ja tästä meni koira ja ohjaaja sekaisin ja seuraava liike menikin sen takia pieleen... siis ihan omaa tyhmyyttäni.... argh)
5. Luoksetulo 10 pt
6. Ruutu 10 pt
7. Ohjattu nouto 0 pt (täysin mun moga. Merkiltä käskytin Cheenan suoraan ruutuun.... ne perhanan kädet tässäkin lajissa.....kele... otin uudestaan liikkeen ja haki kapulan hienosti... koira teki juuri niinkuin käsin, eli minä taas....)
8. Metallinouto 9 pt
9. Tunnari 9 pt
10. Kaukot 8 pt (Cheena korjas yhdessä asennossa asentoaan... olisiko tuntunut selässä??)
Saija ja Voltti teki myös aivan mielettömän heinon suorituksen, upeeata!!! ja meillä olikin sitten aivan mahtava fiilis kun lähdettiin kotiinpäin. Kiitos Saija mahtavasti seurasta ja tsemppauksesta, vähän meillä on mahtavat karvakorvat!!!!!
Sitten kotiin fiilistelemään ja Cheena pääsi taas riehumaan. Ninja ja Remo olikin koko meidän poissaolon käyttäneet painimiseen ja vauhti senkun jatkui.... miten ne oikein jaksoikaan. Mutta niillä oli niin hauskaa, itsellekin tuli ihan pentuaika mieleen kun silloin kaikki viisi olivat toistensa kimpussa aina kun olivat hereillä... ja paljoa ne ei nukkuneet sillonkaan :)
Iltapäivällä menin koirien kanssa agilitykentälle. Siellä oli myös Saija, Mia, Sari ja Karoliina. Cheena pääsi aksaamaan.... tosin se meni enemmänkin fiilistelyksi, mutta siitä on hyvä lähteä. Meillä oli hypyt vielä 20 cm. Muut koirat olivat vaan turistina kentän laidalla. Mutta sen jälkeen mentiin sitten pitkälle lenkille riehumaan.
 |
| Remo, Cheena, Ninja |
Täällä on kuvia Remon vierailusta... kyllä on äiti ja poika samannäköisiä :)
https://plus.google.com/photos/114908504074683166586/albums/5787730844055587425
9.9. Sunnuntai
Yö meni tosi hyvin ja rauhallisesti. Aamulla meillä oli kolme mustavalkoista nahkavekkaria sängyssä herättämässä märillä pusuilla, tehokas herätys :D
Lähdettiin aamupäivällä lentokentälle ja tehtiin tosi pitkä lenkki. Mustavalkoiset juoksi ihan mielettömästi... ne paimensi toisiaan.. kätevää, ei tarvii lampaita :)
Iltapäivällä mentiin tokotreeneihin. Ensin Cheena treenasi ruutua ja merkkiä. Otettiin tosi kevyet treenit, lähinnä ajatuksena että tehdään vaan jotain kivaa.
Sitten otin Remon ja sen kanssa vähän fiilisteltiin perusjuttuja. Seuraamisen alkeet sujui tosi hienosti ja istuminen, perusasento ja maahameno oli tosi hyviä. Noutoa kokeilin kun en tiennyt onko Susanna jo alottanut sen treenaamista... se ei mennyt ihan putkeen, joten harjoteltiin vain kapulan pitoa. Kokeilin myös merkkiä ja se meni hyvin kun laittoi lelun merkin taakse. Remo jopa käänsi itsensä minua kohti merkin takana.... aika pätevä pieni mies :)
Sitten oli Ninjan vuoro. Aiheena oli seuraaminen ja Mari antoi minulle tosi hyviä ohjeita miten voi sitä alkaa treenaamaan niin että koira kulkee hyvällä draivilla... ja kun Mari näytti Ninjalla miten se tehdään, se näyttikin tosi hyvältä. Tosi makeeta :)
Loppuilta nautittiinkin hoitolapsen seurasta ja vähän haikeata oli kun mun "lapsi" tultiin hakemaan. Kiitos että sain hoitaa Remoa ja tosi mielelläni hoidan toistenkin.
Minä olen tosi iloinen kun olen saanut hoitaa Usvaa ja Remoa, mahtavia kauhukakaroitani.
Niin mielläni hoitaisin Ricoa ja Albertiakin, mutta tämä "hoitotäti" taitaa olla liian kaukana :D Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos joku matka tuo tänne etelään ja saisinkin hoitaa poikiakin.
13.9. Torstai
Käytiin töiden jälkeen ottamassa agilityä. Nyt rimat oli 40 cm. Meillä on kyllä aika hurjasti taas treenattavaa... huh....töitä riittää niin Cheenalla kuin minullakin. Ja tämänpäiväisessä radassa pahin ongelma oli jarruttaminen ja kokoaminen.....ne ei onnistunut mitenkään.
Onneksi Saija oli katsomassa meitä ja sain tosi hyvät kotiläksyt... tästä tämä taas lähtee :D
Ja innostus on valtava...ihanaa... kiitos taas Saija!
Ninja oli tänään vähän rauhaton eikä oikein jaksanut keskittyä treeniin.... ja sen ongelmaksi muodostuin putkeen meno pimeästä kulmasta... sitä ei ole treenattu pitkään aikaan joten siinä seuraavan treenin aihe :)
Muuten pieni salama meni ihan mallikkaasti, on se vaan aika pätevä kakara :)
Siinähän sitä taas oli. Viikonloppuna taas treenaamaan aksaa..... mitäs sitä muuta tekisi vapaa-ajalla :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)