Se on niin pienestä kii......

Ensin meidän odotettuihin tiistain treeneihin.....
Taasen niiin ihanat treenit, että harmitti kun meidän aika loppui ihan liian nopeasti :( Tahtoisi treenata niin paljon enemmän, vaikka toi aika on kyllä koiralle ihan riittävä :)
Me aloitettiin normisti niin että minun suu käy.. "tässä", "tänne", "Cheena"... jne..
Joten homma aloitettiin uudestaan niin että Tuulia kielsi minua puhumasta :D
Ja hitsi vie, rata meni paljon paremmin kun olin oikeasti HILJAA. Nyt minun oli pakko OHJATA. Oli pakko tehdä jokainen ohjaus loppuun saakka eikä luottaa ns. sanalliseen sähläykseen. .... vau, aika hurjan makee fiilis ohjata suu kiinni.. tosin sitten kun sen avasin niin ensimmäinen sana oli cheena tänne.... kun olisi pitänyt sanoa "putkeen"... siinä se sitten taas tuli kun avasi sanallisen arkkunsa. Mutta ihanaa kun on joku joka sanoo suoraan mitä sitä itse hölmöilee ja vaatii tekemään oikein.. niín parhautta!!!!

Torstaina olin vapaalla ja käytiin Saijan kanssa tokoilemassa ja lenkittämässä koirat.
Cheenan kanssa zeta... seiso ja maahan ok, mutta istuminen vaikeeta... se on ollut hankala aina...
Ruutu suht ok, pienen sähläyksen jälkeen... joku rontti kun oli jättänyt merkin hämäävään paikkaan ja sinne piti mennä tietysti ensin :)
Ohjattu olikin sitten vähän turhan haastava... vasen oli ruudun edessä... vaikeaa... ja oikea oli kentän reunassa merkin takana ja sinne ei sitten meinannut pystyä menemään ollenkaan. Ennenkin Cheenan on ollut vaikea hakea ns. reunasta... sitä pitää selvästi treenata.
Luoksetulo oli sentään hyvä.. mahtavat pysähdykset. Huomaa ettei ole jumeja, niin hienosti heittäytyy maahanmenossa... jee, joku onnistui.
Ninja olikin sitten niin kuutamolla kun vain voi olla... huh... selvästi huono päivä... :(
Seuraaminen ihan pe...tä.. piti haistella maata ja katsella maisemia huoh... tuntui että ei ole ikinä osannutkaan asiaa...
Sitten jäävistä seisominen... no ei sekään onnistunut. Otti askelia ja steppasi... ähh...
Nouto onnistui jotenkin, siinäkin nousi heiton jälkeen....
Luoksetulo oli ainoa joka toimi... täytyyköhän olla tyytyväinen tähän vähään vai ei... hmm....
Aina ei ole hyvä päivä ei ...
Mutta seura oli mitä parhain, vaikka koirat ei toimineetkaan ;)

Perjantaina käytiin omatoimiaksat tekemässä. Ninjalla otettiin keinua, jostan syystä kun ei ole vähään aikaan otettu loikki aluksi kesken kaiken pois. Joten alotettiin taas päässä palkkaamisesta :)
Pieni pätkä rataa. Ninja menee aikas makeesti ohjauksessa, mutta sitten tulee kohta joka ei sitten onnistu millään :) Sitähän tää aksa on, hyviä ja huonoja hetkiä.
Cheenan kanssa yllätys yllätys A:n treenaamista. Nyt oli mukana kehikko mitä ollaan kotona treenattu... no ei me ihan sitä saatu toimimaan... vaikeeta....

Illalla tokotreenit hallilla. Ninja ei ensin pystynyt keskittymään yhtään, mutta saatiinhan me se kontaktikin aikaseksi seuraamisessa. Tunnarin haki hyvin. Hyppy muuten hyvä, mutta steppaamista kun menen toiselle puolelle. Merkki tosi hyvä. Ruutuun läheltä lähetys... ensin hakee merkkinä ja onneksi tarjoaa vaihtoehtoja ja aina lopulta siellä ruudussakin :) Ruutuahan ei olla opetaltu kunnolla koskaan, täytyy ottaa tämänkin treeniin. Nouto hyvä... hakee hienosti, vain palautus saisi olla vauhdikkaampi ja suorempi... nyt kaartaa jonkun verran.
Paikallaolot otettiin viimeiseksi ja niissä Ninja loisti! Istuminen ja maassa makaaminen ihan super, tosin olin ihan lähellä, mutta kuitenkin. Maassa olo oli vielä häirittynä :)
Cheena olikin sitten ihan kuutamolla... huoh... Ruutuun meni kauhealla paimenkaarella ja ohjattu oli ihan kamala... syytä oli mussakin kun käsi ohjasi taas ihan päin prinkkalaa..mutta kuitenkin....
Muuta ei otettukaan kun nämä tehtiin kisanomaisesti kaikille.

Ja tänään oltiin Purinalla aksakisoissa kolme hienoa hyllyä tekemässä. Minä olen ollut kipeä ja mietin pitkään aamulla että voinko edes lähteä juoksemaan kun aamulenkin jälkeenkin olin tuskanhiestä märkä kun olin kävelly 20 minuutin lenkin. No buranaa nassuun ja sisulla menoksi.
Ekan radan puolessa välissä tuntui että kuolema tulee.. kurkuun poltti ja päässä sumeni kun tuntui että keuhkot huutaa tuskissaan.... no mun meno hyytyi niin että en ehtinyt ohjaamaan takaakiertoon ja Cheenahan tietty hyppäsi väärin.. siihen saakka meno oli ihan jees. Siihen sitten minä hyydyinkin.
Tästä sai kuitenkin sen verran adrenaliinia että toiselle radalle oli päästävä.
Muuten tosi hyvä rata, mutta minä tyhmä ohjaaja yliohjasin yhden kohdan vekkaamalla ja vetämällä niin että minun ihana kuuliainen koirani teki kuten ohjaaja käski ja kääntyi sinne hypylle minne ohjaus näytti, vaikka putkeen oli tarkoitus mennä... hups... tuhmä ohjaaja ja ihana koira...
kolmannella radalla "viisas" ohjaaja ajatteli että tuohon putkeen en yritäkään yliohjata, kyllä se siihen menee... enkä sitten sanonut koiralle yhtään mitään, vaan ohjasin sen suoraan väärään päähän... siis niin tyhmä tumpelo ohjaaja... kele kun harmittaa :(

Mutta vaikka tuloksena oli vain kolme ohjaajan hyllyä oli Cheena tänään ihan SUPER!! Ekan kerran se oikein veti koko ajan radalle ja haukkui toisten suorituksen aikana... Ja se palo sen silmissä kun se TAHTOI radalle...  Tästä tulin niin superonnelliseksi.. tämän mun fiiliksen ymmärtää vain sellainen ihminen joka on joutunut käymään keskustelun koiran harrastuksen loppumisesta ja siitä tosiasiasta että koiralla on vamma, joka ei koskaan parane ja mikä tulee aina jollain tasolla vaivaamaan.
Ninja oli turistina mukana. Aluksi neiti oli taasen kuin tulta ja tappuraa, mutta kummasti tuo rauhoittui ja käyttäytyi jo oikein mallikkaasti. Ja mikä ihaninta, Ninjan "serkkutyttö" Ruska oli kanssa siellä ja tytöt vähän niin kuin treenasivat kimpassa :) Meidän ihanat suloiset tättähäärät <3 Kyllä ne on niin samanlaisia touhutyttöjä :)

Purinalla koirat tulivat ihan ruskeiksi ja ne joutuivat kokovartalopesuun heti kotiin tultua. Nyt istun tässä ihan raatona kirjottamassa viinilasi kädessä... se adrenaliini on kadonnut ja olo on kun halolla päähän lyödyllä, mutta onneksi huomenna on vielä vapaapäivä ja minä luultavasti taas punkan pohjalla. Mutta oli kyllä kiva päivä ja paljon hyviä hetkiä molemmilla karvakorvilla. Kiitos kivasta seuravasta ja tosi kiva että pian saa taas treenata teidän kanssa :)

Ihanaa kuulla hyviä uutisia

Ihan ensiksi tärkein, eli Ricon viralliset lausunnot tuli vihdoin.
Rico lonkat B/B kyynärät 0/0. Mahtavia uutisia!!!! Onnea Päiville terveestä koirasta :)

Nyt jännitetään enään Albertin tuloksia :)

Sitten meidän treeneihin pikakatsaus.
Tiistaina sporttiksella. Jaksi oli Pauliinan paikalla Ninjan kanssa.
Timo oli kouluttamassa.
Meillä meni Cheenan kanssa kohtuuhyvin rata. Yhdessä kohdassa minun valssi valu ja siitä seurakusena Cheena hyppäsi melkein siivekkeen päälle, rima ja siiveke sai osuman ja minulla hirveä syyllisyys kun ohjasin ihan perseestä :( Onneksi Timo käski ottaa uudestaan parikin kertaa, joten mulle ei jäänyt tästä mitään "kammoa". Sitten kokeiltiin uutta ohjausta: persjättö-japanilainen-persjättö ja siitä putkeen. Se olikin hitsin vaikee.. kerran sain onnnistumaan niin että ehdin ihan hilkulla alta pois vikassa persjätössä... hui... eli sen jälkeen ei enää yritettykään vaan siihen tehtiin lopuksi takaaleikkaus :) Cheena meni vähän laiskasti, johtui varmaan siitä että sai tiistaina ensimmäisen annoksen galastopia ja siitä tulee vähän kökkö olo koiralle.
Ninja oli hurjan pätevä. Kääntyi tosi hyvin ja ohajutui superhienosti. Kertaakaan ei kaarrellut ylimääräisiä ja oli muutenkin ihmeen hienosti kuulolla. Vau, siitä taitaa oikeasti kuoriutua AKSAKOIRA <3
Kepeille haki tosi hienosti, mutta muutamaa viimeistä keppiä ei sitten meinannut pujotella millään.. alku menee tosi hyvällä rytmillä, mutta sitten jotain tapahtuu... Sitä ottivat sitten useamman kerran niin että Timo palkkas päässä. Tähän ohjeeksi tuli että Jaksin pitää olla tiukempi ja vaatia jo asioita Ninjalta. Tosi kivat treenit molemmilla ;)

Perjantaina omatoimitreeni. Tehtiin rataa ja nytkin Ninja toimi huippuhienosti... toistelen tätä kun oikeasti siinä on tapahtunut aikamoinen muutos niin pienessä ajassa että sitä vaan hämmästelee :)
Cheena meni ihan normisti, ei mitään mainittavaa :)
Illalla kävin vielä kaikkien kanssa hallitreeneissä tokoilemassa. Ja sielläkin Ninja oli vallan mallikkaasti. Paikallaolossa alku oli superhienosti... naapuri vingutti vinkulelua, kävi palkkaamassa koiraansa ja Ninja pysyi häiriöstä huolimatta paikalla. Mutta lopussa kun haisteli maata ja minä sanoin "Ninja"... nousi neiti ylös ja sen jälkeen paikkamakuu rikkoutui levottomaksi. Mutta paremmin kuin aikaisemmin.. Liikkeestä seisominen ja hypyn taakse seisomaan jääminen on hankalaa häiriössä... ne jalat ei pysy paikalla.. joten tämä täytyy alkaa treenaamaan alusta uudestaan.

Tässä on linkki missä on enemmän kuvia kun Remo oli meillä.

https://plus.google.com/photos/114908504074683166586/albums/5858514984712994113?authkey=CNW-rr-Rq_nl7AE

Remo kyläilemässä

On ollut niin paljon tekemistä ettei ole ehtinyt päivittämään tätäkään, mutta yritetään nyt muistella mitä viikossa on tapahtunut :)

Tiistaina hain Remon meille hoitoon että Susanna pääsi muuttamaan rauhassa. Ja heti illalla lähdettiin Remon ja Cheenan kanssa sporttikselle. Tuulia oli tehnyt taasen makeen treeniradan jossa huomattiin että Cheenalta on hävinnyt jarrut... mitä sitä jarruttelemaan kun täysiä on kivempi mennä. Joten meille läksyksi vahvistaa jarruja. Remokin pääsi käymään sisällä moikkaamassa muita ja oikein hienosti pieni mies osasi olla siellä :)
Loppuviikosta menin iltaan. kun ei haluttu jättää koiria pitkäksi aikaa kotiin kun eivät ole koskaan olleen keskenään. Mikä olikin tosi ihanaa kun joka päivä paistoi aurinko ja oli mitä mahtavin ilma olla ulkona.
Tehtiin paljon lenkkejä.. .neljän koiran kanssa meni yllättävän kivasti kävely... ainoastaan muutama meidän koirien "arkivihollinen" kun tuli vastaa oli laumassa aikamoinen piteleminen kun kaikki neljä oli käymässä sakemanni -raukan kimppuun.. mutta nämä kaksi sakemannia on jostain syystä meidän kaikille koirille ihan liikaa.... muut Cheena ja Ditte ohittaa ihan hienosti. Joten kyllä neljä koiraa voi olla aivan hyvin :D
Minä kävin torstaina Remon kanssa Nummelassa vähän treenaamassa kaupan pihassa ja sitten käytiin Mustissa ja Mirrissä ostoksilla. Jätkä käyttäytyi superhienosti ja siinä vähän otettiin sivulla oloa ja kontaktia ja pientä seuraamista... taitava miehenalku <3
Perjantaina käytiin sporttiksella aksaamassa. Otin Remon kanssa muutamien esteiden pätkiä... minulla on aika tiukat pysähdykset kun Remokin pysähtyi niille sijoilleen ihan hypyn edessä :) Sille riittää vähän kevyempi ohjaus ja kun sen teki niin hienosti toinen jo menee :)
Ninja meni kanssa taas yllättävän hyvin, jotenkin sille oli tehnyt hyvää reilun viikon tauko. Kontaktitkin otettiin niin että se vihdoin teki pysähdyksetkin, jee.. ehkä nekin vielä opitaan :D
Cheena teki melkein vain A-ta... hitto että on vaikeaa saada pumpit niin että osuu kontakteille. Cheena hyppää niin kauheita laukkoja että menee melkein kahdeella läpi... joten jatketaan harjotuksia.

Sunnuntaina meillä oli Cheenan kanssa kisat Ojangossa ja otin Remon (vietiin jätkä Susannalle kisan jälkeen) ja Ninjan mukaan. Nuoriso kävi vuoronperään minun kanssa hallilla treenailemassa ja molemmat alun sähläyksen jälkeen käyttäytyi ihan hienosti... paljon vaan lisää tommosia tilanteita molemmille ja siellä sitä rauhottumista ihan hirveästi... RAUHOITTUMINEN ON NÄIDEN LASTEN AVAINSANA!
Ulkona sitten käyttäydyttiinkin aika rumasti rähjäten kun en vain ehtinyt käyttää erikseen lenkillä kaikkia... hitsin murkut ja hormonit.... Cheenaakin ihan hävetti lasten käytös :D

Kisaradat oli aivan mahtavia. Tuomarina oli Esa ja koska ihmiset on valittanut että nykyään tehdään vaan hirveitä jouksuratoja, niin nyt meillä olikin sitten ihanan haastavat tekniikkaradat. Minä tykkäsin ihan mielettömästi. Juoksuradoilla minä en kykene jouksemaan tarpeeksi kovaa ja aina jossain kohdassa olen sitten niin jäljessä ohjauksessa että hädissään tulee huitastua tai oletettua jotain mihin meidän homma kosahtaa.. ei kivoja ei...
Eka rata oli hyppäri ja meillä oli yksi riman pudotus alla kun tultiin kolmanneksi viimeiselle esteelle... kun ratahenkilö tuli suoraan mun eteen nostamaan sitä tippunutta rimaa... no siihen loppui meidän radan suorittamien kun odottelin koska poistuu tieltä... ei olisi ollut kuin putki ja kaksi hyppyä jäljellä... Oltaisiin saatu uusia rata niin että vitonen olisi ollut alla, mutta koska Cheena on edelleen tosi pahasti valeraskaana, en vain voinut ottaa riskiä että se väsyy neljästä startista niin ettei jaksa hypätä kunnolla ja sitten olisi tapahtunut joku vahinko kuten meidän helvetin huonolla tuurilla aina käy. Joten se oli 5 vaikka virallisesti kirjattiin hyllyksi.
Toinen rata oli näistä ehkä haasteellisin ja me selvittiin siitä yhdellä riman tiputuksella.. vau mikä rata!!! Ei tullut lähemmäs 80 koirasta kuin neljä 0 tulosta ja me oltiin vitosella sijalla 9. Ja se oli tuolla radalla HYVÄ suoritus, josta olen hirveän ylpeä.
Kolmas rata kosahti sitten putken väärään päähän, mikä meni aika monella muullakin ;)

Kun harmittelin meidän viiden virheen kirousta, sanoi Minna niin ihanasti että tulin niistä jopa oikein tyytyväiseksi. Eli näin se kuulemma vaan menee... ensi tulee sählyratoja, sitten tulee vitosen ratoja ja jossain vaiheessa alkaa tulemaan niitä nollan ratoja... joten olen jo matkalla nollaratoihin, joten ollaan tyytyväisiä siihen ja siihen että olen oppinut pikkuhiljaa tekemään oikeita valintoja radalla aina vain useammin!! Kesä näyttää siis oikein mukavalta :)

Ja jos vain Iris lainaa minulle Tuuria niin varmasti tulee niitä nollia :D
Eli tämä tuli radan reunalla kun katsottiin radan valmistumista ja minä kauhistelin että iik vaikea rata ja tästä ei selvitä kun tuurilla. No Iriksellä on BC-vauva jonka nimi on Tuuri ja Iris sanoi että Tuuri on autossa ja pysyy siellä eikä se sitä mulle lainaa :) Ja minä kun olen ihan varma että jos olisin saanut Tuurin kainalooni radalle olisi ne nollat sieltä tullut... tosin tuomarin olisi voinut sanoa jotain minun lisätuurista :D Auttaskohan tämä oikeasti minun niin kauhean huonoon tuuriin....  Ihana hauska Iris ja supersuloinen Tuuri :D

Tässä joitain kuvia näiltä muutamalta päivältä jotka meni tosi hyvin, paitsi vähän piti säätää kun Remo yritti astua äitiään aika ahkerasti. Joten välillä piti laittaa eri huoneisiin ja välillä meni pitkiä aikoja että ei muistanut ollenkaan... ja loppuviikkoa kohti rauhoittui pikku hiljaa. Johtui varmaan jotenkin Cheenan valeraskaudesta... kait... Huomenna Cheena menee ultraan kun tuntuu että tilanne vain pahenee ja pakko tarkastaa ettei ole kohtutulehdusta. Ja jos kaikki on ok, saa antaa taas galastopia vai oliko se gelastop... kuitenkin lääkettä että toi loppuu nyt heti... nää kaksi juoksua pentujen jälkeen on ollut aika raskaita Cheenalle, joten sterkkaaminen tulee koko ajan vain enemmän mieleen.....



Paliä kaverit...

tullaan, tullaan

Mitä äiti edellä, sitä poika perässä.

Mä en välitä leikkiä, vaan namin etsintä on parasta.

Periksi ei anneta...

häh....

jos mutsi olisi helpompi kun sisko..

Voi että me riehuttiin kuin nuorena... hurjaa menoa :D

Päikkärit auringossa.

Normimeininkiä.

Aivan risa lelu, mutta Remosta tää oli vaan  niin ihana :)

Tää lasten vahtiminen käy voimille, joten pakko ladata välillä :)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Äiskä, sä olet niin ihana <3

Namin etsintää...

Ihania aurinkoisia päiviä

 

Me oltiin torstaina Saija, Pasi, Jaksi ja minä sporttiksella treenaamasa. Pasi teki toi kivan radan. Siinä oli mm. puomi/putki erottelu ja tällä kertaa Cheena meni vain kerran väärin, kun aluevalmennuksessa se ei onnistunut ollenkaan :) Muutenkin Cheena meni ihan kivasti kun olin työstänyt tuota omaa jalkaongelmaani... se ei nyt näkynyt treenissä.

Ninjakin meni tosi hyvin... pysyi ohjauksessa ja kuunteli koko ajan. Mutta mä tiesin sen kun Saija on paikalla...Ninja antaa aina parataan silloin kun Saija on paikalla. Saija on Ninjan idoli ja Saija osaa käsitellä Ninjaa uskomattoman hienosti <3

 

Ninja kävi taas radan reunalla hirveillä kierroksilla kun Pätmän meni rataa.... Saija otti Ninjan ja komensi kerran ja sanoi superrauhallisesti "käy siihen" .. ja hitsi vieköön sehän kävi... uskomaton muutos hetkeä aikaisempaan verrattuna. Ja se ei ollut mikään vahinko, vaan Saija sai Ninjan toimimaan koko ajan noin... meidän kuumakalle oli niin rauhallinen ja kuulolla... Ihana nähdä että Ninja osaa käyttäytyä, toikin on vain meidän aikaansaamaa käytöstä, kun ei olla siihen osattu oikein puuttua... ollaan toki yritetty vaikka mitä, mikä ei ole auttanut, vaan enemminkin pahentanut asiaa.

Minulla ei ole ollut vielä koskaan tämmöistä koiraa joka todella kiihtyy nollasta sataan sekkunnissa, mutta osaa tuo tehdä sen toisinpäinkin.Ninjan kanssa ei tarvitse miettiä miten nostaa virettä... vaan miten pitää se tilanteeseen sopivalla tasolla. Aivan mahtava ominaisuus, kun sen kanssa vain itse oppii toimimaan <3

 

Lauantaina kävin koirien kanssa vähän tokoilemassa yksin ja iltapäivällä tuli Mari taas hoitamaan koiria.

Cheena oli aika hyvä, ei mitään isompaa missään. Takajalat oli vähän kireät ja niihin saatiin nyt ohjeet miten itse voidaan niitä hoitaa.

Ninjalla olikin enemmän jumeja, mutta vähän eri paikoissa kuin viimeksi. Mikä on ihan normaalia, itse asiassa näin kuuluukin olla kun koira alkaa käyttämään itseään eri lailla niin eri kohdat vähän kipeytyy. Ninjalla oli siis lihaskireyttä enemmän. Mutta sillä onkin ollut tosi paljon treenejä parin viikon aikana.

Diten takapää oli nyt hyvä ja vasen etupuolikin. Nämä mummo antoi hoitaa hyvin. Ei näytellyt hampaita ja ilmekin oli rauhallisen kuulosteleva. Mutta kun mentiin oikealle eteen alkoi hurja taistelu ja kyllä olisi taasen kaikki oltu muutamaa sormea köyhempiä jos vain olisi päässyt otteesta irti. Siellä on useampia ongelmakohtia, mutta oikean lavan alla on ilmeisesti joku hermo jumissa. Mari sai kuteinkin aika hyvin hoidettua sen, joten toivotaan että sekin menee ensi kerralla jo paremmin.

Ihaninta oli kun Mari sanoi että kun tuo oikea puoli saadaan kuntoon voisi Ditte vaikka palata agilitykentille :)

Me juteltiin Marin kanssa tuosta minua nyt huolestuttavasti Cheenan nuolemisesta. Koska Cheena on aina nuollut vähän kaikkea, mm. mattoja, sohvia, meitä ja itseään, tultiin siihen tulokseen että ne tuskin on mitään kipua, vaan toiset on kovia nuolemaan ja se on kuulemma periytyvää :)

Ninjahan nuolee nykyään kanssa paljon ja taitaa ne toisetkin lapset olla kovia nuolemaan.

Siis siitä ei tarvitse olla huolissaan. Enemmän pitää seurata jos nuolee yhtä tiettyä paikkaa koko ajan. Kuten Cheena syksyllä nuoli kannusvarvasta niin paljon että turkki värjäytyi jo punaiseksi siitä kohdasta... eli silloin siellä oli kipua.

Joten olen taas rauhallisemmin mielin ja toivottavasti seuraavat treenit pystyn keskittymään olennaiseen enkä vahdi koiran liikkeitä koko ajan ;)

 

Tässä muutama kuva perjantailta ja lauantailta.

 

 

 

 

 

Ohjaa, älä oleta.....

Käytiin 2.3. Tampereella harjottelemassa taas kisaamista. Ja on se vaan niin vaikeeta.. siis mulla, ei koiralla :)

Ensimmäinen rata HYL. Tässä vaan oletin että ottaa yhden vinohypyn mennessään, mutta tein ilmeisesti pienen liikkeen vasemmalle kun menikin hypyn ohi ja sieltä sitten seuraavalle esteelle, eli putkeen... muuten alku oikein hyvä. Joten treenaamiseksi meni ja otettiin A-lle ja se siitä radasta.

Toisella radalla oli kohta missä olin ajatellut persjättöä, mutta kun melkein kaikki jotka teki sen ennen mua oli vähän pulassa, niin sitten tein taas sen mitä ei koskaan saa tehdä... päätinkin tehdä siihen valssin just ennen kun starttasin. No tämä kohta tietty koko ajan päässä ja siinä rataa suorittaessa jo mietin mitä teen.. joten vituksihan se sitten meni, jonka olisi voinut kuka vaan mulle sanoa jo ennen starttia...
Eka virhe oli  saksalaisessa jossa olin ihan liian syvällä ja jäin koiran eteen, tästä rima tippui.. seuraavan esteen taas oletin ja olin jo menossa kohtaan mitä päätin muuttaa... ja siitä taasen sen verran hypyn ohi että piti palata takasinpäin. Sitten olikin jo fiilis että nyt mennään niin ettei koiralle vaan tapahdu mitään kun ei ollut enää muuta tehtävissä. Huoh.. koska sitä itse oppisi ohjaamaan eikä olettamaan... 

Viimeinen oli hyppyrata joka oli ilmotettukin Jaksin ohjaamaksi. Rata oli aika järkyttävä makseille ja meinattiin jo olla kokonaan starttaamatta. Mutta Jaksi meni kuitenkin ja harmittava toiseksi viimeinen rima tippui, muuten tosi nätti ja nopea rata. Nopeampi olisi ollut, mutta Jaksi ei pitänyt ohjausta pidempään päällä, sillä Cheena joka kerta joutui varmistamaan toiseen kertaan ohjeet.. se vähän hidastutti menoa :)

Ninja ja Ditte oli mukana ja Ninja oli kun tulta ja tappuraa... mietittiin että johtuiko sen asenne DItestä, kun Kirkkonummella oli ihan mallikkaasti... täytyy seuraavaksi taas kokeilla ilman Ditteä. Tosin Ditte on kisapaikalla tosi nätisti, ei rähjää eikä välitä kenestäkään vaikka koirat tulee ihan kylkeen tai ohittaa päin... tiedä häntä. 

Tiistaina meillä oli tekniikkatreeninä valssi ja niisto. Tosi kiva rata. Vaikka valssikengät oli kiillotettu valahti ne aluksi pahasti, johtuen mun liian varovaisesta ohjauksesta. Mutta kun Timo sai mut psyykattua alkoi ne paremmin sujumaan. 

Treeniä analysoidessa tajusin taas että minulla on henkinen ongelma tuosta Cheenan tassusta :( En uskaltanut aluksi ohjata, vaan menin kun hidastetussa filmissä... varovasti, varovasti. Vaikka järki ja Timo sanoi että kunnon ohjaus säästää enemmän koiraa kuin se että se lentää kaikki pitkäksi. Ja tämä siitä syystä että edellisenä yönä valvoin kun Cheena nuoli tassujaan, mun tyynyä, peittoa, meitä... ja minä tietysti mietin onko kipuja vai vaikuttaako se että sillä olisi nyt pennut.. eli johtuuko enempi hormoneista vai mistä...  

Tiistain treeni ja perjantain aluevalmennus

Tiistaina minä olin iltavuorossa ja Jaksi oli treenaamassa minun paikalla. Se ei ottanutkaan Ninjaa treeniin vaan halusi mennä Cheenalla. Sai pitkästä aikaa treenata koiralla joka jo osaa ;) Minä ehdin töistä juuri katsomaan heidän suorituksen ja kuvasinkin sen, mutta se on vielä Jaksin kännykässä. Minä yritän saada sen tänne jossain vaiheessa.
Niillä meni ihan hyvin ottaen huomioon että ovat menneet yli vuosi sitten yhdessä muutaman radan ja Jaksi on vain touhunnut Ninjan kanssa perusjuttuja. 

Tänään perjantaina meillä oli agilityn aluevalmennus. Olin odottanut tätä jo kovasti sillä Mia osaa opettaa juoksukontaktit ja me päästiinkin tosi hyvin tänään alkuun siinä. Ja saatiin hyvät ohjeet jatkoon. Kiitos Mialle taas huippukoulutuksesta ja mukavasta päivästä :)

Treeni meni aika hyvin. Ekaksi laskettiin A-este matalaksi ja haettiin siihen kunnon draivi, mikä olikin helppoa kun kaveri on lelun kanssa toisella puolella... sitten lähdettiin katsomaan askellusta. Ja tästä sitten me jatketaan itsenäisesti treenaamista, tai Pauliina saa olla mun tuki ja turva :)
kahdella seuraavalla kierroksella otettiin rataa. Siellä kiinnitettiin huomiota ohjauksen suuntaan ja siihen mitä pystyn tekemään ja sanomaan että Cheena kulkee ohjauksessa... esimerkiksi jos pysäytin vauhtini ja suhahdin kääntyikin neiti niiltä jalansijoiltaan hyppyjen välistä minun luokse... joten ohjausta piti vähän vähentää... suhahdus pois ja liikettä vähän pidemmälle.. se on niin pienestä kii, niin pirun pieneistä kii :D  

Haastetta pukkaa...

Saija haastoi minut ja otin haasteen vastaan ja haastan samalla Päivin ja Karoliinan :)

1. Elämäsi koira?

Cheena. Me ollaan kuin luodut toisillemme <3 

2. Jos sinulla ei olisi bordercollieta, niin mikä koira sitten?

Vaikeaa... BC on ollut haaveena niin  monta vuotta. Jo silloin kun otettiin kooikerhondje halusin BC:n, mutta silloin epäilin jaksanko olla tarpeeksi aktiivinen ja valittiin sitten ns. “helpompi” rotu.... hah.. helpompi... mistähän sekin silloin tuli?

3. Mieluisin laji koirien kanssa?

Agility, ehdottomasti!

4. Himokisaaja vai sunnuntaiharrastaja, kumpaan kallistut?

En ole himokisaaja, vaikka välillä onkin jäänyt “kisaputki” vahingossa päälle :) Sanotaanko että aktiivikisaaja... kait..

5. Oletko treenajana pikkutarkka nysvääjä vai sinne päin-tekijä?

Enemmän sinne päin, vaikka pitäisikin olla tarkempi. Tämän huomaa varsinkin tokossa, jossa leviää aina joku liike minun huolimattomuuteen... öh....

6. Jos koirallasi olisi ammatti, mikä se olisi ja miksi?

Ninja olisi vastavalmistunut virkaintoinen poliisi. Sen pitää tietää kaikki mitä ja missä tapahtuu ja yleensä vielä puuttua siihen jollain lailla.

Cheena olisi terapeutti. Se hoitaisi potilaita menemällä niiden syliin makaamaan rennosti tassut taivasta kohden ja hoitona olisi tunti Cheenan rapsuttelua. Se on niin hellyydenkipeä ettei sitä voi koskaan saada tarpeeksi.

Ditte olisi ehkä vartija. Se tarkastaa tilanteen ja ilmottaa suureen ääneen jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Näin se kutsuu Ninja -poliisin paikalle ja yhdessä  hoidetaan epäilyttävä tilanne. Eli aika virkaintoista porukkaa meillä :)

7. Mikä on asia, josta olisit valmis tinkimään ensimmäisenä koiran kasvatuksessa (esim. joku osa luonteesta, terveydestä, ulkonäöstä) ja mistä et tingi missään tapauksessa?

Nyt heitit vaikean....en tahtoisi tinkiä mistään, vaikka oikeassa elämässä kaikkea ei voikaan saada.  hmm...varmasti ulkonäöstä, sillä kauneus on katsojan silmissä ja kaikki on kauniita omalla tavallaan. Terveys on taas tosi tärkeä... sydänsairaan koiran entisenä omistajana tätä arvostaa tosi paljon. 

8. Jos bordercollieen pitäisi risteyttää toista rotua, mikä se olisi ja miksi?

En tiedä.. musta BC on aika täydellinen paketti, ei sitä voi sekottaa mihinkään.

9. Nimeä maailmalta koira, joka sykähdyttää (jos sellaista on).

Minä katselen vaan suomalaisia karvakorvia, joten en osaa sanoa.

10. Ohjaaja/kouluttaja, jonka menoa ihailet (jos sellaista on).

Näitä on useampia :)  Niitä ohjaajia joilla on taito ja asenne kohdallaan. Heistä näkee rakkauden lajiin ja omaan koiraan.  

11. Ihanne vapaapäivä koiran kanssa, mitä ja missä?

Aurinkoinen kesäpäivä, agilitytreeniä huippiskouluttajan ja mukavien treenikavereiden kanssa.

Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait haasteen.!

Haaste lähtee Päiville ja Karoliinalle

TSORI, pakko laittaa “vahinko kiertämään”. Ei ole pakko kuitenkaan vastata :D

1. Mikä koirassasi/koirissasi on parasta?

2. Mikä koirassasi/koirissasi on haastavinta?

3. Millainen on ihannekoirasi?

4. Kuvaile koiraasi/kutakin koiraasi kolmella sanalla.

5. Mistä olet joutunut luopumaan koirasi takia?

6. Millainen koiranohjaaja olet, vahvuudet ja heikkoudet?

7. Omat koulutusperiaatteesi?

8. Mitkä ovat tavoitteesi tälle vuodelle?

9.  Missä asiassa haluaisit itse kehittyä?

10. Oletko himokisaaja, sunnuntaiharrastaja vai jotain siltä väliltä?

11. Mieleenpainuvin hetkesi koiraharrastuksen parissa?