Meidän harrastukset ovat nyt loppu....

Elämä on ihan perseestä ja toisia koetellaan vähän liikaakin :(

Cheenan harrastamiset on nyt harrastettu ja minä olen todella masentunut. Miksi näin piti käydä juuri kun saatiin tassuongelma kuntoon???

Muistakaa ihmiset nauttia tekemisestänne älkääkä ottako sitä liian vakavasti, koskaan ei tiedä koska se loppuu :`(

Onneksi meillä on takana ihana syksy ja kevät jossa on ollut mahtavia treenejä joista molemmat nautittiin suunnattomasti. Ne muistot on nyt ainoat mitä meillä on tästä mahtavasta lajista.

Lauantain kisattiin vielä onnellisen tietämättömän että se kisa oli sitten meidän viimeinen. Emmi Jämsä otti kuvia kisasta ja tässä on Cheenan viimeiset kisakuvat.

Maanantaina lähdin aamulla kentälle treenaamaan tokoa kaikkien koirien kanssa. 

Cheenan kanssa otettiin merkkiä niin että meni kahden merkin väliä että saisin siihen vauhtia. Sitten heitin pallon koirasta poispäin ja neiti lähti pallon perään... matkalla se sitten pysähtyi ja alkoi puremaan takajalkaansa oudossa asennossa.

Arvasin heti että kaikki ei ole kunnossa ja juoksin paikalle. Yritin nostaa takapäätä, mutta se ei pitänyt vaan oli halvaantunut.

Kannoin koiran autoon ja lähdettiin Vihtivetiin mikä on siinä kentän lähellä. Siellä lääkäri tutki koiran. Syväkiputunto toimi molemmissa jaloissa. Refleksit vasemmassa huonot, oikeassa ok. Siinä odotellessa Cheena jo pääsi omille jaloilleen, tosin seisominen oli tosi holtitonta.

Otettiin kuvat selästä hereillä... tämän lääkärin mielestä ei mitään poikkeavaa ja saatiin lähete neurologille joka ottikin meidät vastaan Espoon eläinsairaalassa.

Siellä vain katsottiin mukanani tuomat kuvat ja annettiin kortisonilääkitys.

Seuraavana päivänä kun parannusta ei ollut tarpeeksi tapahtunut otettiin magneettikuvat ja uudet röntgenkuvat nukutuksessa. 

Tässä lääkärin lausunto:

Lääkäri oli Anne Mühle.

Cheena tuli jatkotutkimuksiin takajalan halvaantumisen vuoksi.

Otettiin röntgenkuvat rauhoituksessa: lievästi kaventunut välilevytila L1/L2 sekä L3/L4.Tehtiin magneettikuvaus koko lannerangasta: välilevyt eivät ovat rappeutuneet (sanoi  että eivät ole, vaikka tekstissä on vähän epäselvästi), selkäydin on sagitaali leikkeissä L1/L2 kohdalla kapea, mutta trensversaali leikkeissä välilevy on tässä kohdassa kunnossa eikä kompressoi selkäydintä, myöskään varjaineen jälkeen ei tehostu.Matalakenttämagneetilla selkäydininfarkti on joskus vaikeasti havaittavissa, mutta on edelleen todennäköisin diagnoosi Jatketaan hoitoa Prednisolinilla. Suosittelen liikuttamaan koiraa sekä fysioterapiaa.

Tämän seurauksesta Cheena oli ihan jumissa ja Mari oli niin kultainen että kävi hoitamassa eilen Cheenan, että saatiin pahimmat jumit pois.

Cheena kävelee jo hyvin. Ongelman huomaa kun lähtee liikkeelle tai epätasaisessa maastossa. Takajalat elää vähän omaa elämää ja meinaa helposti kaatua.

Nyt onnistuu jo sänkyyn hyppääminen ja rappusetkin noustaan suhteellisen hallitusti, joten pientä edistystä on tapahtunut. Mutta en usko että kokonaan paranee koskaan :(

Ja uusimisen mahdollisuus on käsittääkseni suuri, joten kaikki rajut liikkeet kiellettyjä lopun elämää :(

Onneksi tämä ei ole perinnöllinen, vaan enemmäkin paskaa tuuria.

Nyt mennään päivä kerrallaan ja toivotaan ettei takapakkeja tule. Mennään ensi viikolla kontrollikäynnille ja toivon että vihdoin saan kysyttyä lääkäriltä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Nyt me ollaan oltu ylimääräisenä potilaana muiden välissä ja hyvä kun olen ehtinyt vilaukselta lääkäriä näkemään :( Joten en voi tännekään oikein mitään kirjottaa vielä.

Albertin viralliset tulokset

Vihdoin Albertin viralliset tulokset tulivat koiranetin sivulle ja voi kun kasvattaja on onnellinen!!!

Xeniitin Destiny:
Kyynärnivel 0/0 ja lonkkanivel B/A.  

Hienoa että kaikki lapset ovat terveitä.

Sirke Viitanen tokokoulutus 9.5.2013

Koulutus oli tosi hyvä ja sain paljon työkaluja meidän ongelmaliikkeeseen, eli ohjattuun noutoon.

Cheena osaa, tai osasi vielä viime kesänä ohjatun idioottivarmasti ja teki sen hyvällä draivilla.
Jotenkin olen sen talven aikana onnistunut hajottamaan ihan totaalisesti ja nyt sitten käsiteltiin tätä ongelmaa.

Tein valmiiksi jo meidän ongelman, eli laitoin ruudun kentälle ja otettiin se ensin. Hienosti meni merkille ja ruutuun kuten odotinkin. Sitten samalta merkiltä ohjatulle ja vielä ruudun puoleinen kapula... no ruutuunhan se meni... kuten odotinkin :)

Sen jälkeen ei oikein mitenkään enää saanut fokusoitua kapuloihin vaan sähläsi jossain kapuloiden ja merkin puolessa välissä.

Sirke totesi että Cheena ei halua yrittää kun on epävarma, siksi tarjoaa ruutua kun tuntee että sen se hallitsee ja siitä on saanut paljon kehuja. Joten Sirke opetti meille leikkejä joilla hyvällä tavalla vahvistetaan kapuloita ja eri leikki merkkiin.

Lauran pyynnöstä yritin tehdä ohjeen noihin leikkeihin niin että muutkin ymmärtää mitä yritän kirjottaa ja ohje tulee tässä :)

Lähdössä Cheena lukkiutuu joko liikkuriin tai sitten kapuloihin tai johonkin muuhun... mutta ei minuun. Joten ohjeeksi suhista ja kuiskata niin kauan että katsekontakti tulee ja siitä hirmu palkka. Ja arvatkaa sainko kuiskia ja suhista aika kauan... oli se vaan niin kiinni muussa... tämä vaatii paljon työtä ja tähän tarvitsen liikkurin apua.

Sitten paikallaolon istumiseen sain ohjeeksi kokeilla palkata uudella käskysanalla ja oma nimi on kuulemma tosi vahva joten sitä palkataan ennen SM-kisoja kovasti ja toivotaan että siellä vaikka pelittäisi.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin taas Sirken koulutuksesta tosi paljon ja harmi että Ninja ei päässyt tällä kertaa koulutukseen, mutta tämä oli tosi tarpeellinen Cheenalle ja nyt ollankin sitten leikitty tuota kapulaleikkiä niin että kapulat on nyt tosi mahtava juttu, niin mahtava että merkkiä ei nähdä ollenkaan vaan mennään vain kapuloille... huoh... se kauhun tasapaino pitäisi löytyä  :D

Terve tyttö

Lauantaina Ninja söi pieniä annoksia ja oli vähän liiankin pirteä.. neiti juoksi takapihalla hirveitä rundeja onnessaan. Ei oksentanut ja kakkakin oli vain vähän löysää, ei kuitenkaan enää ripulia.

Sunnuntai meni samoissa merkeissä ja ajateltiinkin että nyt se on ohi. Mutta illalla neiti kieltäytyi syömästä ja juomasta mitään... ja sama homma maanantaina aamulla. Joten en sitten jäänyt odottamaan vaan varasin lääkäriltä ajan. Tosin kun oltiin sinne lähdössä alkoi ruoka kelvata, mutta koska lääkäri oli tilattu niin sinne sitten mentiin :)

Otettiin taas verikokeet ja niissä edelleen CRP vähän koholla, mutta vähemmän kuin perjantaina.
Päätettiin lopettaa sulfan antaminen (virtsakokeen tarkemmat tulokset oli tullut ja sieltä ei löytynyt mitään tulehdusta). Ja Ninja sai taas pussillisen nestettä niskaan kun oli vähän kuivunut. Sai myös oksennuksen-estolääkkeen varmuuden vuoksi.
Sitten Ninjalla oli nahka ihan punainen. Selvästi joku allerginen reaktio. Oletus oli että sulfa tekee tuon iho-oireen. Ja koska lääke lopetettiin, pitäisi punoituksen rauhoittua muutamien päivien jälkeen.

Kotona Ninja oli aika huonovointinen useamman tunnin, aivan kuten perjantaina oli. Joko nesteytys tai se lääke tekee selvästi Ninjalle huonon olon, joka meni sitten iltaan mennessä ohi ja ruoka ja juoma maistui taas.

Tiistain oli Ninjalla jo kakkakin ihan normaalia ja muutenkin kaikki ihan ok. Ainoastaan Ninja oksenteli muutamia päiviä keltaista vaahtoa.. eli sappinestettä. Tässä huomasi selvän yhteyden pitkään ruokaväliin. Ninja kun söi vielä helposti sulavaa ruokaa useamman kerran päivässä. kun sitten oltiin töissä tuli liian pitkä väli ja mahalaukku oli tyhjä ja silloin neiti oksensi. Olisiko vatsahapot vähän sekaisin taudin jäljiltä.

Keskiviikkona olin Cheenan kanssa aksatreeneissä ja meillä oli hurjan kivaa Hannan ja Anun kanssa.. tehtiin treenin lopuksi rata niin että toiset tsemppas loppuun saakka, vaikka itse ja koira oltiin ihan maitohapoilla... noita lisää :D

Torstaina oli Sirken koulutus jonka olin varannut Ninjalle, mutta en sitten uskaltanut tuoda sitä kentälle, joten Cheena tuurasi tytärtään. Laitan tästä treenistä oman kirjoituksen..

Ainoa mikä on ihmetyttänyt loppuviikosta... Ninjan kainaloissa on sellaisia "patteja". Ne on punaisia isoja turvonneita laikkuja tai patteja. Niitä on molemmissa kainaloissa ja vähän kyljissä. Ei näytä häiritsevän neitiä. Me ensin ajateltiin että murkut on purrut kun niitä on tosi paljon takapihalla ja siellä tuo neiti tykkää makailla. Mutta ei ne siitä voi johtua..... 

Sitten perjantaina naapurissa asuvan seurakaverin koira alkoi ripuloida ja oksentaa... voi kele.. oliko tuo sittenkin vatsatautia eikä ruokinnasta johtuvaa, mitä olin koko ajan eniten epäillyt kun en ollut kuullut kenenkään muun sairastaneen vatsatautia ja toi alkoi niin sopivasti siitä kun sai uutta ruokaa :(

Voi helvetti kun tuli itselle hirveä olo kun olen Cheenan kanssa kisannut ja treenannut ja vaikka se on ollut ihan terve koko ajan.. voiko silti kantaa tautia... tartuttaa toisille..... 

No, meidän perjantain treenit meni sitten siinä Cheenan kanssa, vaikka ne olisikin ollut meille tosi tärkeät. Mutta tiedän että jos joku nyt sairastuu niin se menee Cheenan piikkiin enkä sitä kyllä tahdo kontolleni :( Mua ahdistaa jo nyt kauhea syyllisyys....

Perjantaina Janica täytti 18 vuotta!! Onnea rakas tyttöni <3
Normaalista poiketen pakko laittaa yksi kuva tänne :)

Janica ja Fiona

Lauantaina sain slaakin aamulla kun heräsin ja Ninja tuli mun päälle herättämään... sillä oli kauhea heltta leuassa... IIIKK.. mikä nyt??  Googlettamaan taas kun lääkärin vastaanotto oli tavattavissa vasta 15.00. Sieltä löytyi tämmöinen ehkä selitys niihin kainalopatteihin:
Esim. rokotukset, antibioottipistokset ja nesteytys voivat aiheuttaa ihonalaiskudoksenreaktioita. Tällaiset patit häviävät yleensä muutaman viikon kuluessa.

Heltasta laitoin faceen kyssärin ja sainkin Jossulta vastauksen: Niskanahan alle tiputettu neste valuu usein heltaksi kaulalle. Kyllä helpotti tieto :)

Sunnuntaina olin Cheenan kanssa rohkeasti agilitykisoissa. Tosin siellä varmistin ettei kukaan koira ole kosketuksessa Cheenaan ja käytiin kakalla ihan eri paikassa kun muut lenkitti koiransa ja raivasin sen vielä pois. Joten uskoisin että emme kenellekään mitään tautia tartutettu :)  Ja Ninja on saanut jo lääkäriltäkin luvan tulla koirien ilmoille, miksi ei Cheenakin joka ei ole edes sairastanut mitään :)

Kisat meni hyvin... vaikka nollia ei taaskaan tullut. Mutta radat oli hyviä. Ekalla radalla A-n kontaktivirhe. Mutta kun oli pakko itse vaan juosta seuraavalle esteelle työntämään taakse, en nähnyt virhettä ja jatkettiin rata loppuun. 
Toisella nollana A:han saakka ja sieltä loikka alas. Joten siihen lopetettiin se rata.
Kolmas oli hyppäri ja siellä muuten niin makee rata, mä vaan suhahdin yhden hypyn päällä ja siitä hyvästä rima alas. Eli mun vakiohuono-onni oli taas kanssamme. Se ei sitten lähde millään pois. Mutta onneksi toisilla oli onnea matkassa ja tuli heinoja tuloksia :)

Meillä oli siis normi vakiovitoset, mutta tosi kiva päivä mukavien ihmisten kanssa kisatessa auringonpaisteessa. Ei voi olla kun tyytyväinen :)

Tuo A, on vaan nyt mietittävä tarkkaan, nyt koira ei tiedä miten se nyt pitäisi tehdä ja tekee sen sitten varmuuden vuoksi väärin... kerropa tuo sitten Cheenalle....
Mutta tuota ei saada kuntoon nopeasti ja nyt pidetäänkin kisataukoa omien kisojen jälkeen. 
Kisoissa on niin mukavaa, että sitä ilmottaa kerta toisensa jälkeen vaikka kuinka tietää että tuloksia ei voi odottaa ennen kun tuo "ongelma" on työstetty... mutta kun tahtoo sinne kisaamaan :)

Kauhun hetkiä...

Miten kaikki voikin muuttua niin nopeasti??
Torstaina aamulla käytiin Saijan kanssa treenaamassa ja kaikki oli niin hyvin kun vaan voi. Ja joitain tunteja myöhemmin kaikki onkin sitten kauheaa katastrofia :(
Me käytiin treenin jälkeen pitkällä lenkillä koirien kanssa. Kun tultiin kotiin annoin koirille raakaruokaa (poroa) ja raakaluut pihalle kaluttavaksi. Kuten on annettu jo aika usein.

Illalla Jaksi lähti Ninjan kanssa agilitytreeneihin ja tuli sieltä aika pian takaisin kun Ninja oli ollut "jotenkin outo" ja sitten se oli alkanut oksentamaan.
Ja siitä se oksentaminen sitten alkoi eikä loppua näkynyt. Illalla kakka oli vielä normaalia, mutta aamulla sekin oli jo ihan ripulia. Koko yön yritin antaa nestettä ja valvoin oksentamista. Aamulla soitin lääkäriin ja sain ajan klo 11. Siellä Ninja oli jo tosi apaattinen ja voimaton. Makasi vaan koko ajan. Eikä pistänyt yhtään vastaan vaikka ultrattiin kohtu ja virtsarakko, otettiin verikoe, röntgenkuvattiin, nesteytettiin ja pistettiin lääkkeitä. Kaikki kehui miten kiltti ja rauhallinen voikaan koira olla... no tuossa tapauksessa se ei kyllä ollut hyvä kun itse tiesi miten paha tilanne oli juurikin tuosta voimattomuudesta.

Ninja aristi vatsaontelon tunnustelua,  oli kliinisesti kuivunut ja apea. Muuten normaali.
Labran verinäytteestä selvitettiin pieni verenkuva, perussisäelinarvot ja tulehdusarvo CRP, joka oli lievästi koholla, muuten kaikki normaalia.
Ninjan vatsaontelu ultrattiin varmuuden vuoksi ja se normaali.
Vatsaontelosta otettiin röntkenkuvat. Kuvissa todettiin ohutsuolen yksi osa on hieman laajentunut ja paikkapaikoin suolistossa näkyi luunsekaista ulostemassaa. Ei selkeää tukoskuvaa.
Virtsanäytteessä todettiin tulehdukseen viittaavia muutoksia.
Sitten kun oltiin lähdössä lääkäristä pois alkoi Ninja kakkaamaan pelkkää verta :(

Ninja sai nesteytyksen, oksennuksen esto lääkkeen ja kotiin antibiootit ja ravintolisät. Parafiiniöljyä pitää antaa kolmesti päivässä jne...
Mutta kun Ninja oksensi kaikki mitä sille laittoi suuhun, samantien... Ja koira kuolasi ihan hirveästi, oksensi ja kävi veriripulilla ainakin tunnin välein.. ja tila huononi taas. Yritettiin saada vaikka mihin lääkäriin että voisivat laittaa pistoksena lääkkeet, mutta ei päästy minnekään. Onneksi sain sitten toisella  yrittämällä oksennuksen estolääkkeen pysymään sisällä ja siitä pieni paraneminen alkoikin kun saatiin väkisin tungettua sisuksiin vaikka mitä. Tänään Ninja on jo itse syönyt hieman. Kakkasi jo normaalia ripulia (ei ollut enää verta) ja ei ole oksentanut kertaakaan. Tosin sillä on vielä estolääkitys päällä. Joten nyt uskaltaa olla varovaisen positiivinen :)

Cheenan kanssa käytiin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen aika sekavissa tunnelmissa kisaamassa tokoa. Mun ajatukset oli ihan muualla ja kauhea väsy kun on pari vuorokautta nukkunut tunnin pätkiä. Mutta hienosti meillä meni, jopa niin hyvin etten olisi ihan heti uskonut itsekään ;)

Tuomarina oli erittäin tiukka ja tarkka Pirkko Bellaoui, joten pisteitä kyllä lähti vähän jokaisesta ihan ansaitusti kyllä.

Eli Cheena sai ykköstuloksen pisteillä 265,5 ja sijoitus oli 3.

Istuminen 9,5 (minä tyhmä ohjaaja olin rivissä vähän vinossa ja tietysti koira jä myös vinoon muihin nähden... siitä puoli pistettä) Ohjaajan pitää opetella katsomaan muita rivissä olevia ja suoristaa itsensä :)

Paikalla makaaminen 7 ( ylösnousussa tuplakäsky, siirsi jotain jalkaansa hieman jossain vaiheessa ja katsoi liikkuria (eli otti häiriötä....)

Seuraaminen 9 (Tuomari tykkäsi niin paljon että sanoi meidän seurauksen olleen päivän paras (oltiin luokan vika koirakko), mutta viimeinen istuminen oli ollut hieman hidas.)

Z-ta 6,5 (seisomisessa meni istumaan, vähän vinot perusasennot ja annoin vartaloapuja)

Luoksetulo 10 (Ei ollut mitään parannettavaa, mahtavat pysäytykset)

Ruutu 9 (Muuten täydellinen, mutta sanoin liian myöhään ruudussa seiso-käskyn... tiedän tämän, mutta se vaan unohtui :)

Ohjattu nouto  8,5 (meni hitaasti merkille ja kapulalle. Viereilellä tiellä meni pari pyöräilijää juuri sopivasti ja pieni paimenhan sitten lukkiutui niihin niin että homma tehtiin sieltä takaraivosta olematta itse tilanteessa yhtään mukana)

Metallinouto 8 (otti kapulan hitaasti maasta kun siinä taisi olla makupala kapulan vieressä ja siihen jäi vähän nenä kiinni. Palasi vielä liikkeen jälkeenkin sinne paikalle nuuhkimaan...)

Tunnari 9 (ei ottanut heti omaa, vaan kävi tarkastamassa koko ympyrän ja otti sitten oman... eli oli epävarma ja varmisteli tuomarin mielestä :)

Kaukot 6 (Tässä vaiheessa koiralta oli jo potku hukassa ja vaihdot ei ollut puhtaita, eli jäi vähän vajaiksi ja seisomasta istumaan pakitti kummenen senttiä taaksepäin, niin ja eka seisominen tuplakäskyllä )

Tähän kisaan osallistuttiin kun pitäisi tehdä päätös lähdenkö tokon SM:ien yksilökisaan. Ja vaikka jokaisessa liikkeessä on kohtia joita pitää parantaa ja vahvistaa, näytti tämä nyt niin hyvältä että kaipa sitä pitää lähteä Pieksämäelle hakemaan yksi kokemus lisää :D

Kävin takapihalla ottamassa muutaman kuvat potilaasta ja äiskästä.

Kesä tulee ja joka päivä jotain....

Iik... huomaa että lumet suli ja ilmat vähän lämpesi. Nyt on koko ajan niin paljon tekemistä ettei ehdi blogiinkaan kirjotella :)
 
Mutta viikko sitten keskiviikkona meillä oli Juhan eka treeni. Meni ihan kivasti. Kokeiltiin yhteen kohtaan useampaa ohjauskuviota ja puomilla oli treeninä se että ohjaaja jää vähän taakse ja puomilta lähdetään takasinpäin. Toi puomitreeni oli hyvä, mutta ei sitäkään Cheenan kanssa voinut ottaa montaa kertaa, se kun alkaa parin kerran jälkeen himmaamaan. Se miettii aina pienessä päässään miksi toistetaan, mikä meni väärin jne... sellanen putkiaivo joka vaan toistaa toiston perään olisi joskus helpompi treenikoira :D
 
Perjantaina aamulla Saijan kanssa tokoiltiin ja sitten mä vielä otin vähän agilityä.
Ninjan kanssa tokossa on aiheena seuraaminen, joka on jostain syystä nyt meille ihan liian vaikeaa.  Agilityssä treenattiin lähtöjä, käteen tulemista ja puomia. Ja kaikkea näitä niin että joka välissä ensin pysähdytään, ei tehdä mitään kaarroksia pitkin kenttää :)
Tosi hyvin Ninja toimi. Suurin osa lähdöistä onnistui hyvin ja puomilla se senee satasta päähän, missä on tällä hetkellä lätkä, ja hieno pysähdys sinne. Ihana :)
Keppejä vähän ja sielläkin makee vauhti ja rytmi.
Cheenan kanssa mm. ohjattua ja agilityssä puomia niin että jäin taakse ja A-n kontaktia.
Ditellä samaa kun Cheenalla.

Lauantaina oltiin Cheenan kanssa Lohjalla agilitykisoissa. Eka rata oli hyppäri ja Cheena hyppäsi tosi huonosti, haki hyppyjä ja tiputti kolme rimaa... menin radan loppuun ja yritin koko ajan katsoa miten menee ja pitääkö lopettaa kesken.
Päätin mennä toiselle radalle ja sovittiin että kaverit huutaa meidät pois radalta jos näyttää siltä että Cheenan on paha hypätä. Mutta sillä taisi olla lihakset ekalla radalla jumissa kun ollaan treenattu niin paljon, sillä seuraavat radat hyppäsi ihan normaalisti. Toinen rata oli 0 ja kolmas 5 (pituuden reunalla oleva pystykeppi kaatui :(
 
Sunnuntaina kävin taas aamupäivällä kaikkien koirien kanssa ottamassa tokoa ja vähän agilityä. Tehtiin suunnilleen samaa settiä kuin perjantaina. Tiina tuli Ruskan kanssa samaan aikaan treenaamaan, mutta tytöt teki töitä hienosti ottamatta toisistaan yhtään häiriötä.
 
Maanantaina oli tokon sm-ryhmän treeni illalla vesisateessa. Ohjattu nouto taas vaihteeksi tökki kun oli oikea ja siellä puolella oli ruutu, minne oltiin jo menty... ruutu vaan vetää väkisin... mä en tiedä miten ton saisi korjattua, aina sama juttu jos ruutu on kehässä.. huoh... muuten ihan jees treeni.

Keskiviikkona Saija koulutti agilissa ja meillä oli tosi makee treeni. Meillä meni oikeastaan ihan hyvin, vaikka tietty paremminkin voisi mennä. Mutta fiilis oli tosi hyvä ja jotenkin tuntui vaan niin makeelta treenata :) Hyvä treeni, tosihyvä mieli :)

Tänään torstaina käytiin Saijan kanssa tokoilemassa. Cheenan kanssa otettiin kaikki kisaliikkeet hyppyä ja paikallaoloja lukuunottamatta ja jee... oli tosi hyvänmielen treeni kun kaikki onnistui, lukuunottamatta seuraamisen pysähdyksiä... mutta mä tyhmä pidin palloa taskussa.... silloin ei pysty eikä kykene toimimaan :)

Ninja otti taas seuraamista ja mietittiin siihen etenemissuunnitelmaa. Sitten jääviä, joissa seisomiseen sain Saijalta hyvän ohjeen. Ninja pysähtyy käskystä hyvin, mutta alkaa liikehtimään kun kävelen sitä kohti ja kun olen vierellä menee perusasentoon ennen kun käsken. Nyt otettin niin että käskyn jälkeen heitin lelun sen eteen ja poistuin sen luota. Ja kun palasin pysyi neiti hienosti seisomassa ja paikalla. Jee, jotain edistystä meidän treeniin :) Sitten tehtiin tunnari liikkeenomaisesti. Lähti hyvin kapuloille, haisteli suu auki (ei ottanut kapuloita suuhun kuitenkaan) ja toi oman...tai toi mun lähelle ja tiputti. Mutta tota pitoa pitää taas vahvistaa erikseen.
Sitten tehtiin ruutua niin että Ninja oli liinassa. Eka ruutu tosi hienosti... palkan jälkeen piti kalastaa liinalla neiti viereen... ei pysty ei kykene istumaan... se alkaa aijaamaan ruutua niin voimakkaasti että jää siihen ihan jumiin.... kävelyä poispäin, uutta yritystä... välillä onnistui, välillä ei sitten millään... siis ruutu oikein nätti, mutta se sen jälkeinen elämä vaikeaa... vaikeaa.. pienessä paimenen päässä :)
Sitten mentiin Saijalle katsomaan IHANIA, SULOISIA PIENIÄ PC-VAUVOJA <3 <3 <3
Voi että mun sydän suli!!!!

Huomenna mennään Cheenan kanssa agin epiksiin treenaamaan A-ta ja lauantaina olisikin sitten viralliset tokokisat :)